sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Olen onnellinen, koska elämäni on stressitöntä. Toisaalta kaipaan pientä stressiä, joka saisi minut useammin liikkeelle, kävelylle, leffaan tai taidenäyttelyyn. Ennakkotehtävien teko iloista, erittäin mukavaa. Kerrankin saan tehdä jotain, jotain millä on tarkoitus. Palkitsevaa. Hyvä mieli jatkaa jollotustaan. Aion kohta luututa. Sekin on palkitsevaa. 

Vieressäni ei kuorsaa kukaan. Kulta vähän tuhisee. Menin viikonloppuna baarissa sanomaan tulevien lasteni nimet. Tai no lähinnä mukavat nimet, joita olin jo pitkään miettinyt, ja jotka mahdollisesti tulisivat lasteni nimiksi. Tulevilla lapsilla tarkoitan aikanaan, luultavimmin pitkän ajan päästä syntyviä, pieniä kääröjä.

Onnellisuutta kun ei voi mitata, niin voin vain arvailla onko onnellisuuteni nyt huipussaan. Ainakin lähellä. Herään siihen kun kulta silittää poskeani. On lämmin ja makaan pehmeässä sängyssä, ei ole kiire. Makaan vielä hetken ja sitten syön Lauran jättämiä leipiä, mielettömän hyviä jälkiuunileipiä. Ja katson katsomosta Iholla-sarjan kaksi ensimmäistä jaksoa. Nautin suunnattomasti. Rakastan holtittomasti. 



Halaan kultaa, en viitsi lähteä sängystä. Haluan että kultakin herää oman kultansa vierestä. 









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti